Sivut

maanantai 27. tammikuuta 2014

Kuukauden klassikot (1): Nukkekoti - Henrik Ibsen

Nukkekodista oli vaikeaa kirjoittaa paljastamatta sen keskeisiä tapahtumia, joten jos haluaa välttää paljastuksia, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Haastavaa oli myös näytelmän arvioiminen. Se on tekstilajina aivan erilainen kuin romaani, eikä se pääse täysin oikeuksiinsa luettuna. Nukkekoti teki vaikutuksen ja herätti ajatuksia, mutta luulen että sen suurin voima piilee kuitenkin esityksessä. 

Nukkekoti on näytelmä Norasta ja Helmeristä, joiden avioliiton epäsuhtaisuus puskee väkisin esiin muutaman yksinkertaisen tapahtuman seurauksena. Nora saapuu kotiinsa sylissään kasa joululahjoja, jotka hän on ostanut miehensä rahoilla. Helmer ilmaantuu paikalle ja yrittää keskustella vaimonsa kanssa rahasta. Nora suhtautuu jouluun lapsenomaisen innostuneesti eikä kuule lainkaan viestiä, jonka Helmer yrittää lepertelynsä takaa hänelle välittää. Heidän keskustelunsa ei muistuta kahden aikuisen välistä kommunikointia vaan pikemminkin 'viisaan aikuisen' ja 'hupsun lapsen' välistä sananvaihtoa. Noran lapsellisuus tulee uudestaan esiin, kun hän saa yllättäen vieraakseen vanhan ystävänsä rouva Linden. Rouva Linde on kokenut kovia ja hakee selvästi ymmärrystä ja tukea Noralta, joka kuitenkin siirtyy nopeasti omiin kuulumisiinsa ja jää sinne. Nora johdattelee keskustelun 'kauheaan' salaisuuteen, jota hän ei kuitenkaan suostu paljastamaan aidosti huolestuneelle ystävälleen. Joulurauhaa rikkovat myös perhetuttava tohtori Rank ja salaperäinen asianaja Krogstad, jotka vierailevat Noran ja Helmerin luona useita kertoja. Näiden vierailujen aikana käydyt keskustelut herättävät kysymyksen siitä, mitä tässä ulospäin niin sievässä ja onnellisessa kodissa on todella tapahtunut. Loppuun asti saa jännittää, kestääkö Noran ja Helmerin avioliitto asioita, jotka joulun pyhinä selviävät. Loppuratkaisu yllättää ja on ehkä koko näytelmän paras osa.

Nukkekodin dialogi on niin ilmaisukykyistä, että ajoittain unohtaa lukevansa näytelmää. Henkilöt ovat moniulotteisia ja käsitys heistä muuttuu tapahtumien myötä. Esimerkiksi Helmer vaikuttaa aluksi järkevältä ja kärsivältä mieheltä, joka on täysin hurmaantunut kauniiseen mutta hölmöön vaimoonsa. Tapahtumien edetessä hänestä tulee esiin uusia puolia: käy ilmi, että Noran henkinen kasvu on seisahtunut suurimmaksi osaksi siksi, että hänen miehensä on pitänyt häntä kykenemättömänä kasvamaan ja muuttumaan. Helmer ei ole antanut Noralle tilaa elää ja kasvaa ihmisenä vaan on sitonut tämän kotirouvan rooliin. Nora on alistunut miehen tahtoon ja unohtanut, että ihmisellä on oikeus ajatella myös omaa onnellisuuttaan. 

Kirjailija on tehnyt sekä älykkään että rohkean valinnan sijoittaessaan näytelmän tapahtumat jouluun. Jouluun liittyy paljon perinteitä ja sen halutaan sujuvan iloisesti ja rauhallisesti samaan tapaan kuin Nora ja Helmer haluavat näyttää onnellisilta sekä muiden ihmisten että toistensa silmissä - hinnalla millä hyvänsä. Epätavallinen, rauhattomaksi muuttunut jouluaatto on kiinnostava symboli heidän rakoilevalle avioliitolleen ja muistuttaa siitä, että joulukin on osa elämää eikä voi siksi sujua aina suunnitelmien mukaan.

Keskeisimmiksi teemoiksi rakentuvat yksilön toiveet, identiteetti ja velvollisuudentunto. Unelmat ja reaaliteetit eivät kohtaa, mistä aiheutuvan kriisin Nora ja Helmer ovat taitavasti kätkeneet ja kieltäneet. Vaikka kirjoittamisajankohdan yhteiskunta värittää näytelmää voimakkaasti, näytelmän sanoma on universaali. Kuka tahansa voi joutua kohtaamaan samat tosiasiat kuin Nora ja Helmer. Mutta kuinka monella riittää rohkeutta taistella paremman elämän eteen?

4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti