Sivut

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Kuukauden klassikot (2): Kolme sisarta - Anton Tsehov

Kolme sisarta kertoo nimensä mukaisesti kolmesta siskoksesta, jotka kaikki ovat onnettomia ja jollain tavalla tyytymättömiä elämäänsä. Olga raataa opettajana, Maria on kyllästynyt aviomieheensä ja Irina haikailee pienestä kaupungista takaisin Moskovaan. Näytelmän tapahtumat, joita on tsehovilaisittain hyvin vähän, mahtuvat kolmeen päivään, joiden välillä kuluu jonkin verran aikaa. Pääpaino on Marian nimipäivässä, josta näytelmä alkaa. Vieraiksi saapuu siskosten läheisimmät miestuttavat. He eivät ymmärrä naisten ilmaisemaa tuskaa sen paremmin kuin toisiaankaan. Miehet puhuvat jatkuvasti toistensa ohi. Kun joku heistä esittää vähänkin tunteellisen ajatuksen, toinen heittää asian vitsiksi ja keskustelu muuttuu moneen kertaan järjettömäksi. Vaikka näytelmässä ei tapahdu juuri muuta kuin keskustelua, se kuvaa hyvin aikansa yhteiskuntaa ja henkilöiden välisiä suhteita, jotka eivät lopulta ole kovin yksinkertaisia.

Unelmat ja tuska, joka syntyy kun ne jäävät toteutumatta, ovat tärkeimpiä teemoja tässäkin näytelmässä (vrt. Nukkekoti). Näytelmän naiset pohtivat paikkaansa maailmassa ja asemaansa suhteessa miehiin ja toivovat kovasti löytävänsä elämäänsä jotakin mielekästä, merkittävää tekemistä. Miehet puolestaan painivat kiellettyjen tunteiden ja taloudellisten ongelmien kanssa. Alussa elävä toivo kuihtuu loppua kohden ja monen henkilön kohtalo on traaginen. Henkilöiden elämä muuttuu yhä ikävämmäksi ja heidän sielunmaailmaansa värittää yhä voimakkaampi epätoivo. Heidän sanoissaan leijuu väistämättömyyden tuntu, voimattomuus elämän edessä. Juonettomuus korostaa suorille urille kangistunutta elämää ja jäädäkseen tullutta melankolista mielentilaa.

Tsehovin tapa käyttää kieltä viehättää minua. Näytelmän kieli onnistuu säilyttämään voimansa olematta liian tunteilevaa ja kiemuraista. Minulle jäi myös tunne jostakin sanomattomasta, jostakin kipeästä jolle kukaan henkilöistä ei löydä sanoja mutta jonka he kaikki tuntevat sisimmässään. Ja kuitenkin he sanovat kaiken tarpeellisen.

Kolme sisarta on vasta toinen lukemani venäläisen kirjailijan teos, mutta minusta tuntuu että olen tykästymässä niihin toden teolla. Se jätti minulle samantapaisen vaikuttuneen tunteen kuin Rikos ja rangaistus viime vuonna. Tässä on jotakin sellaista, mitä en osaa selittää, pukea sanoiksi, ja olen kiinnostunut ottamaan siitä selvää muiden venäläisten teosten avulla. 

4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti