perjantai 17. syyskuuta 2021

Luin uudelleen: City of Bones (The Mortal Instruments #1) - Cassandra Clare

15-vuotiaan Claryn elämä muuttuu pysyvästi, kun hänen äitinsä katoaa yllättäen ja jättää jälkeensä salaisuuksien verkon. Selvittäessään tapahtumia Clary saa tietää olevansa demoneja ja muita yliluonnollisia uhkia vastaan taistelevien Varjometsästäjien jälkeläinen. Mutta kuka sieppasi hänen äitinsä ja miksi? Myös Varjometsästäjät haluavat kovasti löytää vastauksen tähän kysymykseen, sillä vaarassa voi olla heidän itsensä lisäksi myös ihmisten ja yliluonnollisen maailman välinen horjuva, näkymätön tasapaino.

Clary astuu maailmaan, jolla on pitkä historia ja kulttuuri, joka on monin tavoin erilainen kuin se, johon hän on tottunut. Samaan aikaan hänen päätään sekoittaa Jace, nuori Varjometsästäjä, joka kätkee tunteensa sarkasmin ja välinpitämättömyyden taakse. Pian Clary joutuu miettimään, voiko hän yhdistää entisen ja uuden elämänsä toisiinsa, ja jos voi, millä tavalla se muuttaa hänen tulevaisuuttaan.

***

Aikaisemmin tänä vuonna minussa heräsi into jatkaa Cassandra Claren tuotannon lukemista pitkän tauon jälkeen. Aloitettuani The Infernal Devices -trilogian päätin sen rinnalla kuunnella The Mortal Instruments -sarjan äänikirjoina, jotta minulla olisi kaikki tarpeellinen tuoreessa muistissa, kun jatkan Claren uudempiin sarjoihin.

Ajatukseni tästä kirjailijan esikoisesta ovat hyvin samansuuntaisia kuin ensimmäisen lukukerran jälkeen. Halutessasi pääset lukemaan ensimmäisen arvion tästä. Varjometsästäjien maailma on kiehtova alusta lähtien, ja Clare onnistuu luomaan mielikuvan kokonaisuudesta, jossa on vielä paljon tutkittavaa. Varjometsästäjien tiukka moraalinen koodi, pitkä historia ja sosiaalinen hierarkia nostavat käsittelyyn useita ajatuksia herättäviä teemoja. Myös henkilöt herättävät mielenkiintoa, sillä he tuovat tarinaan sekä hauskoja että vakavia sävyjä kukin omalla tavallaan. Heidän seurassaan viihtyy hyvin, ja usein on hymy herkässä. City of Bones on kuitenkin toteutukseltaan ehdottomasti sarjan heikoin osa.

Erityisesti juonen rakenteen puutteet vaikuttavat lukukokemukseen negatiivisesti. Tapahtumat etenevät lähes koko ajan kuin luotijuna, minkä seurauksena tärkeimmät tapahtumat eivät erotu joukosta. Tämä vaivasi minua jo ensimmäisellä kerralla. Samoin se, että päähenkilössä herääviä tunteita ja ajatuksia ei käsitellä niin paljon, että häneen saisi kunnolla yhteyden. Monet muut henkilöt tulivat paljon läheisemmiksi nopeammin; esimerkiksi Jace, jonka henkilökaari on koskettanut minua alusta lähtien. Sama tunne heräsi myös toisen lukukerran aikana.

Tällä kertaa kiinnitin eniten huomiota dialogiin, jonka funktio tuntui suurimman osan ajasta olevan maailmaa koskevan informaation välittäminen. Onnistuessaan dialogi on yksi parhaista maailmanrakennuksen keinoista, mutta tässä tapauksessa siihen nojataan liikaa. Dialogin rakenne korostaa niin sanottua tietämättömän päähenkilön trooppia, joka toki on luonteva lähestymistapa tällaisessa tarinassa. Dialogiin ei kuitenkaan jäänyt riittävästi tilaa monipuolisemmalle henkilökuvaukselle, mikä syö romaanilta syvyyttä.

Tämä piirre korostui entisestään, koska luin samaan aikaan Clockwork Angelia, jonka taso on kaikilla osa-alueilla huomattavasti korkeampi. Lisäksi päähenkilön suhde tapahtumiin on hyvin samankaltainen kuin Claryn, minkä ansiosta romaanit tarjoavat toisilleen erinomaisen vertailukohteen. Clare on kehittynyt kirjoittajana valtavasti, ja sen havaitseminen ja seuraaminen on ollut hieno kokemus.

Vaikka City of Bones ontuu esitystavoissaan, sisältö on tarpeeksi kiinnostavaa kannustaakseen jatkamaan sarjan parissa. Jatko-osille kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus, vaikka ensimmäinen ei täysin vakuuttaisi. Minä annoin, enkä ole katunut sitä. Laskin kuitenkin ensimmäisen arviota puolella tähdellä antaakseni oikeutta sille, kuinka suuria harppauksia jatko-osat ottavat.

3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti