maanantai 17. maaliskuuta 2014

The Raven Boys - Maggie Stiefvater

Blue Sargent on meedion tytär, jolle kaikenlainen mystiikka, ennustukset ja tuonpuoleisen kanssa kommunikoiminen on arkipäivää. Hänellä itsellään ei ole meedion kykyjä, mutta jokin hänessä vahvistaa henkien läsnäoloa, tekee ne 'äänekkäämmiksi', niin kuin hänen sukulaisensa tätä ilmiötä kuvailevat. Bluen salaperäiseen elämään on vaikuttanut myös ennustus, jonka mukaan hänen suudelmansa tappaa hänen tosirakkautensa. Ennustus on pitänyt hänet loitolla pojista eikä vaivaa häntä juuri mitenkään ennen kuin hän kohtaa yllättäen nuoren yksityiskoulu Anglionbya käyvän pojan, Ganseyn, hengen. Koska Blue ei ole meedio, tapahtumalle on vain kaksi selitystä: joko Blue on Ganseyn tosirakkaus tai Blue aiheuttaa hänen kuolemansa seuraavan vuoden sisällä. Blue ei haluaisi uskoa kumpaakaan, koska hän pitää Anglionbyn oppilaita ylimielisinä eikä sen vuoksi osaa kuvitella sekaantuvansa heihin millään tavalla. Näin kuitenkin tapahtuu, kun Blue saa muutaman tapahtuman kautta tietää Ganseyn etsivän muinaista kuningasta ja maagista linjamaista, tiemäistä aluetta jonka varrelle kuningas on tarun mukaan haudattu. Blue kiinnostuu tästä prosessista ja ryhtyy auttamaan Ganseya ja tämän kolmea parasta ystävää Adamia, Ronania ja Noahia.

The Raven Boys on kaunis romaani. Kaunis ja hyvin surullinen. Se ei keskity rakkaussuhteisiin, vaikka kansitekstit vihjaavat voimakkaasti siihen suuntaan. Sen kauneus syntyy kauniista, kaihoisasta kielestä, henkilöiden surullisista elämäntilanteista, kätketyistä tunteista ja toivosta, joka hiljalleen hiipii heidän sydämiinsä.

Blue on kiinnostava päähenkilö siksi, ettei hän ole kaikkein tyttömäisin tyttö. Hän poikkeaa massasta itsevarmalla, piristävällä tavalla. Hän ei kuitenkaan asettunut sydämessäni yhtä syvälle kuin romanin pojat.

Gansey on luonteeltaan herkkä ja jollain tavalla runollinen, vaikka hänen töksäyttelyyn taipuvainen käytöksensä usein kätkee nämä ominaisuudet. Historiasta ja mysteeristä, jota hän yrittää selvittää on tullut hänen elämäntehtävänsä. Tehätävä, johon hän suhtautuu ajoittain lähes pakkomielteisesti. Hän on rikkaan suvun jälkeläinen ja vaikuttaa ulospäin juuri sellaiselta pinnalliselta pojanklopilta, jollaisena suurin osa häntä pitää. Ganseyn hahmossa tulee hyvin esiin se, että raha ei välttämättä tee onnelliseksi, että se voi vangita ihmisen samalla tavalla kuin köyhyys, ehkä jopa lujemmin.

Adamin taloudellinen tilanne on aivan toisenlainen. Hän asuu huonokuntoisessa talossa heikon äitinsä ja väkivaltaisen isänsä armoilla, kärsii usein nälästä ja huonommuudentunteesta. Adamin voimakkain luonteenpiirre on ylpeys, joka sekä pitää häntä kasassa että estää häntä näkemästä tietä ulos kaaoksesta, jonka keskellä hän kasvanut. Hänen elämäntarinansa tuo romaaniin toivottomuuden, sitkeyden ja yrittämisen tärkeyden teemat.

Ronan on oikukas, fyysisesti vahva, aggressiivinen, melkein pelottava. Hänessä on pinnan alla kuplivaa vihaa ja katkeruutta, jotka voivat räjähtää millä hetkellä hyvänsä. Hän on kohdannut menneisyydessä jotakin traagista, joka on saanut hänet menettämään luottamuksensa ihmisiä kohtaan ja kääntymään voimakkaasti sisäänpäin. Koulu sujuu joskus, useimmiten ei. Ronanissa yhdistyy epäuskon ja menneisyyden haamujen aikaansaama epätoivo sekä tuska, jota hänen läheisensä tuntevat yrittäessään nostaa häntä takaisin aurinkoon.

Noahin yllä leijuu salaperäisyys, jonkin salatun tuntu. Hän puhuu vähän, avaa sydäntään melko vähän. Välillä tuntuu, että kukaan ei edes huomaa häntä. Noahiin liittyviä mysteeri on hyvin kiinnostava ja yllättää monellakin tasolla.

The Raven Boys käsittelee paljon perhesuhteita ja niiden vaikutusta nuoren ihmisen elämään identiteettiin. Romaani menee syvälle ja ilmaisee rohkeasti elämän epäoikeudenmukaisuutta, ennakkoluulojen turhuutta, erilaisuutta ja toivon vahvaa. Vaikka Ganseyn projekti näyttää usein järjettömältä, se pitää toivoa yllä - kaikissa henkilöissä. Se antaa heille jotakin tekemistä, jonkin paikan jonne paeta arkisia vaikeuksia. Yhdysvaltalaisen pikkukaupungin, Henriettan, mystinen kulttuuri luo romaaniin kiehtovan tunnelman, johon uppoaisi mielellään pitkäksi aikaa. Yliluonnolliset, selittämättömät tapahtumat ja meedioiden rituaalit korostavat tunnetta siitä, että ihminen kykenee ymmärtämään ja näkemään vain osan maailmasta, käsittelemään vain palan kerrallaan sen ihmeellisestä kokonaisuudesta.

Aivan tällaiseen fantasiaromaaniin en ole aikaisemmin tutustunut. Suosittelen tätä kaikille kauniiden tarinoiden ystäville.

5/5 

2 kommenttia:

  1. Minulle kävi niin, etten oikeastaan rekisteröinut Noahin läsnäoloa kunnolla ennen kun kirjan hahmot alkoivat huomata, että jokin on pialla. Noah vain... oli siellä. Häntä ei paljon kuvailtu, mutta aina välillä hän puhui jotain. Ihan hyvin toteutettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkin oikeastaan vasta tuota arvostelua kirjoittaessani tajusin kuinka heikosti Noah oli läsnä, en enää kunnolla muistanut mitä kaikkea hänestä sanottiin (vai pitäisikö sanoa mitä ei sanottu). Lukemisestakin kyllä on jo monta kuukautta, mutta silti. Jännä henkilö. Jatko-osa tuli postissa jokunen viikko sitten ,saa nähdä tykkäänkö siitä yhtä paljon kuin tästä.

      Poista