Changed - Rose J. Bell

Changed kertoo Rosasta, metsästäjästä joka tappaa muunmuassa vampyyrejä, merenneitoja ja enkelten jälkeläisiä. Hänen elämänsä Bostonissa vaikeutuu entisestään, kun kaupunkiin ilmestyy kaksi arkkienkelin palveluksessa toimivaa enkelten jälkeläistä. Yllätyksekseen hän lähentyy heistä toisen, Jasonin, kanssa ja joutuu kohtaamaan hyvät ominaisuudet olennoissa, joita hän on kasvanut vihaamaan.

Rosa on menettänyt isänsä vuosia sitten, ja tämä menetys ja ajatus kostosta on kovettanut hänen sydämensä. Hän on vahva, älykäs ja hyvin itsenäinen päähenkilö, jollaisia ei nuortenkirjallisuudessa kovin usein kohtaa. Piinkovan luonteen lisäksi hän on yksi klaaninsa parhaista taistelijoista. Näin ollen hänestä puuttuu tyttömäisyys, joka turhan usein leimaa naispuolisia päähenkilöitä. Vaikka Rosaan on sen takia aika vaikea samastua, pidän hänestä kovasti. On mukavaa, kun henkilöt tarjoavat lukijalle haasteita.

Myös Jason yllätti minut hyvällä tavalla. Ensivaikutelman perusteella hän on ärsyttävä, itsekeskeinen ja toimii ihmissuhteissaan "who cares" -asenteella. Ulkokuoren alta paljastuu herkkyyttä, raskaita kokemuksia ja lojaaliutta: täysin toisenlainen persoona. Kirjailija on rakentanut hänet hienosti, minkä seurauksena hänestä tuli yksi lempihenkilöistäni tässä romaanissa.

Romaanissa on paljon sivuhenkilöitä, mutta jokaisella on paikkansa tarinassa. Parasta henkilökuvauksessa on sekä se, kuinka sivuhenkilöt vaikuttavat Rosan ja Jasonin elämään että Rosan ja Jasonin välinen suhde. Oli mielenkiintoista seurata, millaisten mutkien kautta Rosa tutustuu Jasonin todelliseen persoonaan ja toisinpäin. Minusta kirjailija tavoittaa jotakin olennaista ihmissuhteista ja motiiveista ihmisten toiminnan takana.

Rosan maailma puolestaan on kiinnostava yhdistelmä paranormaalia ja tavallista maailmaa. Ihmiset ovat tietoisia sekä metsästäjistä että olennoista, joita metsästäjät jahtaavat. Ihmiset myös kärsivät enkelten (jotka muuten eivät ole hyviä tässä romaanissa) ja metsästäjien välisestä sodasta kaikkein eniten, mikä näkyy muunmuassa tuhoutuneina kaupunkeina ja kurjina elinolosuhteina. Metsästäjän hengenvaarallinen taistelu yhdistyy jokapäiväisiin, kaikille tuttuihin ongelmiin tavalla, jossa on jotakin tuoretta ja erilaista - Rosa elää maailmassa, joka on samanaikaisesti yksinkertainen ja monimutkainen.

Pidän myös siitä, että tarina kerrotaan kiirehtimättä tapahtumasta toiseen. Hidas ja nopea kerronta ovat tasapainossa keskenään eikä yllättävistä juonenkäänteistäkään ole puutetta. Ainoat puutteet, jotka jäivät vähän häiritsemään, olivat melko vähäinen miljöön kuvailu ja ajoittain itseään toistava kieli. Nämä puutteet eivät kuitenkaan hallinneet lukukokemusta, vaan nautin kovasti tämän esikoisromaanin lukemisesta. Jatko-osaa odotan suurella mielenkiinnolla.

4,5/5

Kirjahyllyn täytettä (kesä 2013)

Ostin kesällä yllättävän vähän kirjoja, mutta ne, jotka ostin ovat erityisen mieleisiä. Nyt kun vielä osaisin päättää, minkä näistä luen ensimmäisenä.

Viides todistaja, Michael Connelly

Vihdoinkin sain tämän hyllyyni! Michael Connelly on yksi parhaista rikoskirjailijoista, ehkä jopa paras. Toivotaan, että ehdin lukea tämän vielä tämän vuoden puolella.

Tulitodistaja, Lars Kepler

Lisää Kepleriä, ahh. Tuntuu muuten hassulta puhua yhdestä henkilöstä kun tietää, että romaanien takana on kaksi ihmistä.

Luksuselämää, Jens Lapidus

Tästä olen iloinen siksi, että trilogian kaksi osaa ovat olleet hyllyssäni jo vaikka kuinka kauan. Nyt kun sarja on kokonainen, on mukavampaa aloittaa sen lukeminen. 

Kuolema kulkee kannoilla, Peter James

Tämä tarttui mukaan jotakin muuta kirjaa ostaessani. En ole lukenut tämän kirjailijan teoksia aikaisemmin.

Luostarin varjot - C.J Sansom ja Musta tuli - C.J. Sansom

Historiallisia romaaneja ei ole aikoihin osunut kohdalle. Luettuani takakannet minun oli aivan pakko ostaa nämä.

Viimeinen temppeliherra - Raymond Khoury

Olen jo pitkään halunnut tutustua Khouryn tuotantoon, joten kun näin tämän antikvariaatin hyllyssä, nappasin sen kummemmin miettimättä mukaani.

Valtaistuinpeli - G.R.R. Martin

Tähän tartun heti kun ehdin. Lainasin Valtaistuinpelin keväällä kirjastosta, mutta en päässyt alkua pidemmälle ennen kuin minun piti palauttaa se kirjastoon varauksen takia. Tuumin, että parasta ostaa koko sarja omaksi niin ei tarvitse kiirehtiä lukemisen kanssa.

Da Vinci -koodi - Dan Brown

Robert Langdonin vierailu Pariisissa saa odottamattoman käänteen, kun hänet kutsutaan Louvreen tutkimaan museon intendentin raakaa murhaa ja siihen liittyviä erikoisia symboleja. Avuksi Langdonin tielle ilmaantuu älykäs, lämminsydäminen Sophie, jonka kanssa hän kulkee yhä lähemmäs vanhan salaseuran, Siionin luostarin, tarkimmin varjeltuja salaisuuksia.

Romaanin alussa lukijan tietoisuuteen isketään joukko johtolankoja, jotka tuntuvat niin käsittämättömiltä että on pakko miettiä, kuinka kummassa niiden yhteys toisiinsa saadaan selville. Tarinan edetessä Langdonin ja Sophien tilanne mutkistuu entisestään, ja jännitys heidän puolestaan säilyy loppuun saakka. Dan Brown kuljettaa juonta eteenpäin nerokkaasti ja yllätyksellisesti ensimmäiseltä sivulta viimeiselle sivulle. Lukukokemusta ei siis voi sanoa tylsäksi.

Da Vinci -koodi on tulvillaan mielenkiintoisia taideteoksia ja kiehtovia arvoituksia, joiden ratkaisemiseksi tarvittavan tiedon Brown ripottelee taitavasti pitkin romaania. Huumori kumpuaa henkilöiden välisisistä keskusteluista ja tilanteista, joihin he joutuvat ja tuntuu siksi hyvin luontevalta. Ajattelemisen aihetta saa salaisuuden teemasta, jota pyöritellään romaanissa suuntaan ja toiseen. Aina Da Vinci -koodin luettuani jään miettimään, millaiset salaisuudet tulisi säilyttää ja millainen tieto on ihmisille tarpeellista tai välttämätöntä; millainen tieto vie ihmistä eteenpäin, millainen puolestaan sitoo kiinni menneeseen. Juuri tällaisen viihdyttävän, monia merkityskerroksia sisältävän jännityskertomuksen rakentamisessa Brown on lyömätön. 

Romaanin henkilöistä parhaiten mieleen jää sir Leigh Teabing, jonka fanaattisuus on vuorotellen huvittavaa ja kiinnostavaa. Brown tuo hienosti esiin sen, kuinka jostakin voi muodostua ihmiselle pakkomielle ja kuinka tuhoisia pakkomielteet ovat. Samalla tulee pohtineeksi omistautumisen ja hulluuden välistä rajaa, joka voi joissakin tilanteissa olla hyvinkin häilyvä.

Rakkauteni Dan Brownin teoksia kohtaan alkoi Da Vinci -koodista, enkä ole kyllästynyt siihen vieläkään. Arvostelun kirjoittamisen kannalta Da Vinci -koodi on muiden Dan Brownin romaanien tavoin hieman hankala tapaus, sillä se ei ole aiheeltaan eikä tunnekuvauksiltaan verrattavissa kaunokirjallisuuden mestariteoksiin eikä edes useimpiin muihin lempikirjoihini, mutta se on erittäin onnistunut omassa lajissaan. Parempaa viihdettä saa etsiä jonkin aikaa.

5/5