maanantai 30. marraskuuta 2015

Prince of Thorns - Mark Lawrence

Prinssi Jorg elää vain yksi asia mielessään: hän haluaa kostaa kreville, joka on vastuussa hänen äitinsä ja veljensä väkivaltaisesta kuolemasta. Jorg on paennut isänsä hovista ja kiertänyt valtakuntaa jo vuosia etsien tilaisuutta päästä käsiksi viholliseen. Hänellä on seuranaan joukko sotilaita ja hylkiöitä, jotka ovat valmiita seuraamaan häntä jokaiseen taisteluun, jokaiseen mielettömään veritekoon, jokaiseen mahdolliseen ansaan. Tämän pelätyn joukon matka saa yllättäen uuden suunnan, kun Jorg alkaa haaveilla koko mantereen hallitsemisesta. Kostonhimo antaa tilaa tälle unelmalle, mutta onko kyseessä puhtaasti prinssin oma tahto? Ohjaako joku tai jokin hänen toimintaansa? Mikäli näin on, mikä on Jorgin todellinen kohtalo?

* * *

Prince of Thorns jäi mieleen ensimmäisen kerran karmivan kantensa vuoksi. Nuori mies seisoo ruumiiden päällä, joiden kaikkien läpi on isketty miekka, melko säväyttävää, eikö? Fantasiakirjallisuudessa tulee vastaan kaikenlaista, mutta tämä hätkähdytti sen verran, että jäin joksikin aikaa vain tuijottamaan kantta. Sitten luin takakansitekstin, joka sinetöi päätöksen: tämä kirja pitää lukea, mieluiten pian. Kun sitten ryhdyin kirjaa lukemaan, päätös osoittautui erittäin hyväksi. Prince of thorns todella erottuu joukosta ja lähestyy genreä omaperäisesti.

Pelkästään päähenkilö tekee kirjasta poikkeuksellisen. Jorg on vasta 14-vuotias, mutta hänellä on jo sotilaan taidot ja joukko miehiä hallittavanaan. Vielä tätäkin hätkähdyttävämpää on viha, joka hallitsee Jorgin kaikkea toimintaa. Hänen vihassaan on sellaista voimaa, jota kohtaa yleensä vain aikuisilla, paljon vääryyttä kokeneilla henkilöillä. Kun lukee sellaisesta tunteiden ja ajatusten vääristymästä teini-ikäisen pään sisältä käsin, tulos on hurja. Jorg purkaa vihaansa joka puolelle. Hän tappaa ja kiduttaa viattomia, pilkkaa, houkuttelee ihmisiä ansoihin, riitelee tovereidensa kanssa ja hautoo jatkuvasti väkivaltaisia suunnitelmia kreivin tappamiseksi ja isänsä vallan anastamiseksi. Hänen vihansa on kyllä ehdottomasti ymmärretävää, mutta se korostuu kautta romaanin niin, että muille teemoille ja henkilöille jää melko vähän tilaa. Toivoin kuulevani enemmän Jorgin kumppaneista ja tapahtumista, jotka ovat johdattaneet heidät Jorgin luo. Esimerkiksi Makin, sotilas joka niitti mainetta jo kuninkaan hovissa, jätti tehtävänsä seuratakseen prinssiä kostoretkelle. Miksi mies, jolla on kaikki mahdollisuudet menestyä, vaarantaa kaiken vihastuneen lapsen vuoksi? Entä yhteiskunnan hylkiöt, jotka ovat osa Jorgin joukkoa? Mitä heille tapahtui ennen kuin he joutuivat selleihin mätänemään? Millaisia persoonia he ovat? Tällaisina henkilöt jäävät harmittavan ohuiksi.

Lawrence esittelee lukijalle todella kiinnostavan yliluonnollisen maailman. Kaikenlaiset aaveet, henget ja taikuuuden avulla vaikuttaminen saavat tosiaankin uuden merkityksen tässä tarinassa. Prince of thorns on tälläkin alueella pelottava. Värisin useita kertoja lukemisen aikana. Ihailen Lawrencin taitoa luoda tietynlainen tunnelma, tässä tapauksessa se on synkempi kuin marraskuinen yö. Kaikkien tapahtumien yllä roikkuu pahaenteisyyden paino. Jokin hirveä tuntuu vaanivan jossakin lähellä mutta silti tavoittamattomissa. Jos haluaa pelotella itseään, kannattaa lukea tämä.

Juonen suhteen mielipiteeni on kaksijakoinen. Kirja on lyhyt eeppiseksi fantasiaksi: vain reilut 300 sivua. Minun painokseni on myös pienempi kuin suomalaiset pokkarit, minkä perusteella voisi kuvitella kirjan olevan nopealukuinen. No, olin väärässä. Kuvittelin lukevani tämän helposti kahden viikon sisällä, mutta lukemiseen meni vähintään kaksinkertainen määrä aikaa. Teksti on tiheää, joten sitä mahtuu paljon pienellekin sivulle. Vielä merkittävämpi tekijä on juonenkulku. Tapahtumat etenevät enimmäkseen hyvin rauhallisesti ja välillä jopa pysähtyvät kokonaan, minun makuuni vähän liian pitkäksi aikaa. Toisinaan taas liikutaan niin nopeasti tilanteesta toiseen että hengästyttää. Kaiken kaikkiaan tämä kirja ei painotu tapahtumiseen ja toimintaan, ei ollenkaan. Se ei ole minusta huono ratkaisu, mutta ei myöskään toimi aukottomasti. Jotain parannettavaa Lawrencilla siis on.

Prince of thorns on kiinnostava trilogian avausosa, joka puutteistaan huolimatta erottuu kirkkaasti joukosta. Suosittelen sitä erityisesti sellaisille lukijoille, jotka pitävät haastavista henkilöistä ja voimakkaista tunnelmien kuvauksista. Jos fantasia on vieras genre, kehotan lukemaan ennen tätä jotain perinteisempää. Tämä tarina ei varmasti ole kaikkia varten.

4/5

4 kommenttia:

  1. Sinulle on haaste blogissani:
    http://todellavaiheessa.blogspot.fi/2015/12/haastetta-kerrakseen-alyttomat.html

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa jännältä. Fantasiaa vain tulee harmikseni luettua nykyisin liian vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kyllä todella on sitä, suosittelen kokeilemaan! Varsinkin jos fantasiasta on vähän erkaantunut niin tästä voisi saada uuden potkun hypätä genren matkaan.

      Poista